Luonnon päivä 2017

Me juhlistettiin luonnon päivää retkeilemällä metsässä. Kiipeilimme puissa ja tutkimme luupilla kasveja. Metsän täytti lintujen iloinen viserrys ja näimmekin paljon eri lintulajeja, mm. joutsenia, mustarastaan, kottaraisen, sekä tiiroja kalastus puuhissa. Retkikaverini meinasikin tiirojen lennon näyttävän "melko holtittomalta". 

Kuten aina, onnistuneeseen retkeen kuuluvat eväät. Sämpylät meillä unohtui keittiön pöydälle mutta pikkumies oli täysin tyytyväinen karkkeja sisältäviin kekseihin. Minun sydäntä lämmitti ukkelin sanat:  me voitaisiin käydä retkellä vaikka joka päivä, koska luonnossa on niin kivaa!   

Öjassa

Teimme kevään ensimmäisen patikointiretken vappuaattona Öjaan. Kiersimme Håkin lenkin joka oli pituudeltaan 12km. Reitin lähtöpiste sijaitsee Långön uimarannalla. Samasta paikasta lähtee myös Öjan saaristoreitti 21km, joka oli meidän alkuperäinen reittisuunnitelmamme. Muutaman kummallisen sattumuksen jälkeen päädyimme kuitenkin Håkin lenkille.

Maasto oli helppokulkuista polkua ja väillä myös tietä. Lumet olivat jo suurelta osin sulaneet, lumisia kohtiakin kyllä vielä löytyi. Muutamassa kohtaa oli märkiä paikkoja mutta kuivin jaloin selvittiin gore tex kenkien ansiosta. Meillä oli molemmilla uudet vaelluskengät jalassa ja retken pääasiallinen tarkoitus olikin testata uusia kenkiä. Tällä reitillä ei ollut taukopaikkoja ja siitä johtuen söimme eväät kököttäen kannon nokassa. Testissä meillä oli valmis savuporojuustokeitto ajatellen tulevia vaelluksia. 

Luonto ei tähän vuoden aikaan ollut parhaimmillaan ja ehkä siitä johtuen reitille ei sattunut mitään "sen kummempaa". Päätimme kuitenkin vielä joskus kiertää saaristoreitin, siltä reitiltä löytyy taukopaikkoja, lintu/näköalatorni sekä myös autiotupa.

Retkemme päättyi Långön uimarannalle auringon laskun aikaan. Haltioituneena ihailimme väriloistoa, jo pelkästään tämän takia kanantti ajaa Öjaan saakka. 

Retkihiihtoa Raahen saaristossa

Taskun kunnostettu pooki

Viime päivinä on tullut suunnattua hiihtolenkit meren jäälle. Harvinasta herkkua päästä jäälle hiihtämään. Läheskään joka talvi jäätilanne ei salli ulkoilua saaristossa. Täytyy nyt nauttia kun tähän on mahdollisuus. 

Kalla

Tänään käytiin kaverin kanssa muutaman tunnin hiihtoretki kierrellen saaresta toiseen. Pääsimme hiihtämään Kallan saareen saakka. Vähän kyllä mietimme uskaltaako Kallaan saakka hiihtää, kun emme oikein tienneet jään paksuudesta. Päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan. Löysimmekin jonkun valmiiksi hiihtämän ladun ja samaa reittiä pitkin hiihdimme Kallaan. 

 Alkuviikosta jäällä sai nauttia sumuisesta kelistä ja kauniista auringonlaskusta. Raahen saaristoon en kyllästy ikinä! <3

Retkiluistelua

Blogi on ollut unohduksissa koko kiireisen syksyn ajan ja monia mukavia retkiä on jäänyt taltioimatta tänne. 

Eilinen päivä kului retkiluistellen tekoaltaan jäällä. Aamusta lähdimme perheen kanssa jäälle ja luistelimme edestakaisin pienellä alueella. Perheen pienin väsähti ensimmäisenä ja osa porukasta lähti autolla kodalle syömään eväitä. Tyttären kanssa luistelimme 4km matkan kodalle missä muu perhe odotti meitä. Lapset väsyivät ja tulimme kotiin syömään. Minulla jäi luistelu vielä vähän kesken ja keitin termariin teet ja lähdin yksin jatkamaan luistelua.

En ole aikaisemmin liikkunut tekoaltaan jäällä, eikä minulla ole mitään tietoa virtapaikoista. En myöskään omista jääsauvaa jolla olisin voinut testata jään paksuutta. Yritin kuitenkin noudattaa varovaisuutta luistelemalla rannan tuntumassa. Varsinkin kun jäällä liikkuu yksin, on syytä olla ottamatta typeriä riskejä. Toki minulla oli naskalit kaulassa ja kuivat vaatteet repussa. 

Aika kului jäällä  nopeasti ja vaikka pidin vauhdin rauhallisena, matkaa kertyi ihan huomaamatta 17km. Tajusin ajankulun vasta, kun aurinko alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan ja jään pastellivärein. Oli erittäin kaunista.

Reissun ainoa vahinko sattui palatessa autolle kun kaaduin jäisellä polulla. Loukkasin vähän käsiä ja toista jalkaa. Kovasti kävi kipeää, mutta taisin onnekseni selvitä jälleen kerran vain pelkillä mustelmilla.

Yöretki Konikariin

Kävimme viime viikonloppuna 11-vuotiaan tyttären kanssa yöretkellä saaressa. Tyttären aikaisempi melontakokemus oli aika vähäistä joten vuokrasimme Pikkulahden Palveluilta kajakkikaksikon. Jännäsin etukäteen miten meidän tavarat mahtuvat mukaan, koska tässä kajakissa oli vain yksi tavaraluukku. Lyhyinä tyttöinä pystyimme kuitenkin hyödyntämään kajakin jalkatilat ja kaikki tavarat mahtuivat helposti mukaan. 

Keli retki-iltana oli taas aivan uskomattoman hieno. Oli lämmin ja käytännössä ei tuullut ollenkaan. Valitsimme retkikohteeksi Konikarin-saaren, jonne matkaa tuli vähän yli 4km. Kaksikon etuna oli myös se, että tytär sai välillä lepuuttaa käsiä kun melominen alkoi väsyttää. 

Saaressa saavuttuamme pystytimme ensitöiksi teltan. Kävimme uimassa ja söimme iltapalaa. Auringonlasku oli kaunis, emmekä olisi malttaneet mennä nukkumaan ollenkaan. Juttua olisi retkikaverilla riittänyt varmaan pikkutunneille saakka, mutta viimein sain houkuteltua tytön nukkumaan. Hän kaivautui makuupussiin, laittoi silmät kiinni ja oli hetkessä unessa.  

Tämä retki oli ehdottomasti yksi tämän kesän kohokohdista. Ihanaa kun on omasta takaa niin rakas ja reipas retkiseuralainen <3

Yöretki Smittiin

Kaverin kanssa otimme eilen illalla yhdentoista aikaan äkkilähdön saareen yöretkelle. Mukaan otimme vain pakolliset varusteet: teltta, makuupussi, makuualusta, vähän vaatetta ja evästä. Kamppeet pakattiin kajakkiin ja menoksi. Ilma oli uskomattoman lämmin. Vielä puolenyön aikaan tarkeni meloa t-paita päällä. Saaressa me uitiin, syötiin, juteltiin, naurettiin ja nukuttiin. Oltiin hetki irti arjesta ja tultiin tyytyväisinä takaisin kotiin. 

Kielosaari

Perheen pienimpien lasten kanssa teimme päiväretken Pyhäjoelle Kielosaareen. Tiesimme Kielosaaressa olevan leirintäalueen mutta juuri muuta tietoa meillä ei kyseisestä paikasta etukäteen ollut. Siksipä Kielosaari pääsikin yllättämään meidät positiivisesti. 

Kielosaaressa on lyhyt n.500 metrin mittainen luontopolku jonka päässä on matalin lintutorni jonka olen koskaan nähnyt, sekä nuotiopaikka ja laavu. Olimme kotona pakanneet reppuun evästä ja istuimmekin yli kaksi tuntia rantakalliolla tyhjentäen repun sisältöä. Lapset kahlasivat vedessä ja ruokkivat pikkukaloja leivänmurusilla. Touhua riitti kaikilla, eikä yhdestäkään suusta kuulunut kertaakaan, että täällä on tylsää. Meille aikuisille sunnuntaihuviksi riitti auringossa istuskelu ja kahvin hörppiminen. 

Alueella oli lasten riemuksi myös leikkipuisto johon jäimme retken lopuksi vielä hetkeksi leikkimään. Leikin lomassa kävimme heittämässä myös talviturkit vieressä virtaavaan Pyhäjokeen. Leirintäalueen yhteydessä on kesäisin auki myös kioski.