Meidän perheessä retkeily on lähinnä vanhempien ja nuorempien lasten harrastus. Kaksi teini-ikäistä ei enään kovin innokkaasti haluaisi osallistua perheen yhteisille retkille, mutta onneksi aina joskus hekin innostuvat (pienellä painostuksella) lähtemään meidän muiden mukaan retkille.
Päivä jolloin olimme Pienellä Karhunkierroksella oli kaunis ja viimeisiä syksyn lämpimiä päiviä. Kävellessä tarkeni olla t-paita päällä. Aurinko paistoi ja kultasi ruskamaisemaa entisestään. Koska oli jo syyskuun puoliväli, itikoista ei ollut enään kiusaa. Syyskuu onkin monesti säiden ja itikoiden puolesta mahtavaa aikaa retkeillä.
Isommat lapset ovat kovakuntoisia ja he menivätkin välillä pitkiä aikoja edellä kahdestaan. Me vanhemmat tulimme nuoremman tytön kanssa hitaammin jäljessä. Sovimme taukopaikat missä yhdessä paistettiin makkaraa ja syötiin muita eväitä.
Pienellä Karhunkierroksella näkee 12km matkalla uskomattoman paljon erilaista luontoa. Olenkin sanonut sellaisille ihmisille jotka sanovat etteivät ole luontoihmisiä, että kannattaa käydä Pieni Karhunkierros. Jos senkään jälkeen luonnossa olo ei kiinnosta, tietää varmasti että luonto ei ole se oma juttu. Meidän perheen kohdalla kaikki tykkäsivät reissusta ja maisemista.
Käytimme Pieneen Karhunkierrokseen käytännössä koko päivän. Taukopaikkoja on matkalla paljon. Pysähdyimme parin kilometrin välein pikkutauoille, joiden lisäksi pidimme matkan aikana kaksi pitempää evästaukoa. Maisemia pysähdyttiin ihailemaan, sekä valokuvaamaan vähän väliä. Nuorimmaista ajatellen pidimme juoma- ja napostelutaukoja sopivin väliajoin. 12km pienille jaloille on pitkä matka, varsinkin kun ottaa huomioon korkeuserot mitä reitillä on. Nuorin mukana olleista lapsista sanoikin jossain vähän ennen Jyrävää, että kyllä tässä on tullut jo yhden jaksamisen verran käveltyä. Tarkoitti sitä, että nyt olisi parempi saada vähän jotakin syötävää jo suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti