Yöretki Smittiin

Kaverin kanssa otimme eilen illalla yhdentoista aikaan äkkilähdön saareen yöretkelle. Mukaan otimme vain pakolliset varusteet: teltta, makuupussi, makuualusta, vähän vaatetta ja evästä. Kamppeet pakattiin kajakkiin ja menoksi. Ilma oli uskomattoman lämmin. Vielä puolenyön aikaan tarkeni meloa t-paita päällä. Saaressa me uitiin, syötiin, juteltiin, naurettiin ja nukuttiin. Oltiin hetki irti arjesta ja tultiin tyytyväisinä takaisin kotiin. 

Kielosaari

Perheen pienimpien lasten kanssa teimme päiväretken Pyhäjoelle Kielosaareen. Tiesimme Kielosaaressa olevan leirintäalueen mutta juuri muuta tietoa meillä ei kyseisestä paikasta etukäteen ollut. Siksipä Kielosaari pääsikin yllättämään meidät positiivisesti. 

Kielosaaressa on lyhyt n.500 metrin mittainen luontopolku jonka päässä on matalin lintutorni jonka olen koskaan nähnyt, sekä nuotiopaikka ja laavu. Olimme kotona pakanneet reppuun evästä ja istuimmekin yli kaksi tuntia rantakalliolla tyhjentäen repun sisältöä. Lapset kahlasivat vedessä ja ruokkivat pikkukaloja leivänmurusilla. Touhua riitti kaikilla, eikä yhdestäkään suusta kuulunut kertaakaan, että täällä on tylsää. Meille aikuisille sunnuntaihuviksi riitti auringossa istuskelu ja kahvin hörppiminen. 

Alueella oli lasten riemuksi myös leikkipuisto johon jäimme retken lopuksi vielä hetkeksi leikkimään. Leikin lomassa kävimme heittämässä myös talviturkit vieressä virtaavaan Pyhäjokeen. Leirintäalueen yhteydessä on kesäisin auki myös kioski. 

Ulkopauha

Tänä kesänä minulla ei ole ollut paljon lomapäiviä joten illat ja vapaapäivät olen yrittänyt hyödyntää tehokkaasti ulkoilemalla ja retkeilemällä lähialueilla. Yksi tällainen iltaretki suuntautui taas merelle. Tällä kertaa meloimme ystäväni kanssa Ulkopauhan saareen jonne matkaa tuli Pikkulahden rannasta edestakaisin noin kymmenen kilometriä. 

Ulkopauhan rannat ovat kivikkoiset ja saarta ympäröi karikot. Saareen sanotaankin olevan haasteellista rantautua. Minun melontakaverini on kokenut meloja ja hän tuntee Raahen saariston hyvin. Hän tiesi hyvän kohdan mistä kannattaa Ulkopauhaan rantautua. Siitä huolimatta olin vähällä kaatua kajakista ylös noustessani ja housuni kastuivat melkein vyötäröön saakka. Onneksi keli oli lämmin, eikä märistä vaatteista ollut juuri haittaa. 

Saaressa pysähdyimme vain vähän aikaa. Tälläkin saarella on geokätkö joten minä kävin etsimässä sen ensitöikseni rantauduttuamme. Kurkistimme myös Raahen kalastajaseuran ylläpitämään autiotupaan  ja lueskelimme hetken vieraskirjaa. Saaressa on autiotuvan lisäksi nuotiopaikka ja puita löytyi liiteristä. Ulkohuussi löytyi myös mutta se oli niin huonokuntoisen näköinen ja polku umpeen kasvanut että lähempää tuttavuutta en halunnut huussin kanssa tehdä. 

Rimamöljä

Löysin tämän paikan ensimmäisen kerran jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ollessani kaverini kanssa uimassa Maivaperän rannassa. Lähdimme kävelemään rantoja pitkin kotiin ja ihmettelimme merenpohjaa joka oli täynnä lautoja. En silloin tiennyt minkä takia meressä on niin paljon lautoja, mutta jännältä paikka jo silloin pikkutyttöjen mielestä vaikutti. Olin jo unohtanut tämän rimamöljän, kun juhannuksen aikaan luin jutun Raahen saaristosta uusimmasta Retki-lehdestä. Yllätykseksi jutussa esiteltiin myös tämä mielenkiintoinen alue, jota ei varmaan edes kovin moni paikallinen tunne. 

Houkuttelin mieheni yöpyöräilylle juhannusyönä ja lähdimme etsimään Pirttiniemen rannasta muistini varassa kyseistä paikkaa.
Löysimme paikalle yllättävän seuraamalla rannassa kulkevaa luontopolkua. Luontopolkua ylläpitää Varvi-Välikylä kyläyhdistys. Polulle pääsee helposti Santaholman sahan takaa. Polku ei alkukesästä ole varmaankaan ollut kovin kovalla käytöllä, koska se oli paikoitellen lähes umpeen kasvanut ja korkean kasvillisuuden peitossa. Punkkeja on viime vuosina ollut Raahen alueellakin runsaasti joten punkkitarkastus oli myöhemmin aiheellista tehdä. Paikkaan pääsee tutustumaan myös mereltä päin esim. meloen.

Pirttiniemen rannassa on aikoinaan toiminut Santaholman saha ja rantoja on silloin korotettu sahauksesta ylijääneillä rimoilla. Rannassa ja vedessä on edelleen nähtävissä jäänteitä rimamöljistä, vaikka saha on lopettanut toimintansa kymmeniä vuosia sitten. Sahan rakennukset ovat moninpaikoin romahtaneet, mutta säilyneissä tiloissa toimii nykyisin ratsastuskoulu.