Yöretki Konikariin

Kävimme viime viikonloppuna 11-vuotiaan tyttären kanssa yöretkellä saaressa. Tyttären aikaisempi melontakokemus oli aika vähäistä joten vuokrasimme Pikkulahden Palveluilta kajakkikaksikon. Jännäsin etukäteen miten meidän tavarat mahtuvat mukaan, koska tässä kajakissa oli vain yksi tavaraluukku. Lyhyinä tyttöinä pystyimme kuitenkin hyödyntämään kajakin jalkatilat ja kaikki tavarat mahtuivat helposti mukaan. 

Keli retki-iltana oli taas aivan uskomattoman hieno. Oli lämmin ja käytännössä ei tuullut ollenkaan. Valitsimme retkikohteeksi Konikarin-saaren, jonne matkaa tuli vähän yli 4km. Kaksikon etuna oli myös se, että tytär sai välillä lepuuttaa käsiä kun melominen alkoi väsyttää. 

Saaressa saavuttuamme pystytimme ensitöiksi teltan. Kävimme uimassa ja söimme iltapalaa. Auringonlasku oli kaunis, emmekä olisi malttaneet mennä nukkumaan ollenkaan. Juttua olisi retkikaverilla riittänyt varmaan pikkutunneille saakka, mutta viimein sain houkuteltua tytön nukkumaan. Hän kaivautui makuupussiin, laittoi silmät kiinni ja oli hetkessä unessa.  

Tämä retki oli ehdottomasti yksi tämän kesän kohokohdista. Ihanaa kun on omasta takaa niin rakas ja reipas retkiseuralainen <3

Yöretki Smittiin

Kaverin kanssa otimme eilen illalla yhdentoista aikaan äkkilähdön saareen yöretkelle. Mukaan otimme vain pakolliset varusteet: teltta, makuupussi, makuualusta, vähän vaatetta ja evästä. Kamppeet pakattiin kajakkiin ja menoksi. Ilma oli uskomattoman lämmin. Vielä puolenyön aikaan tarkeni meloa t-paita päällä. Saaressa me uitiin, syötiin, juteltiin, naurettiin ja nukuttiin. Oltiin hetki irti arjesta ja tultiin tyytyväisinä takaisin kotiin. 

Kielosaari

Perheen pienimpien lasten kanssa teimme päiväretken Pyhäjoelle Kielosaareen. Tiesimme Kielosaaressa olevan leirintäalueen mutta juuri muuta tietoa meillä ei kyseisestä paikasta etukäteen ollut. Siksipä Kielosaari pääsikin yllättämään meidät positiivisesti. 

Kielosaaressa on lyhyt n.500 metrin mittainen luontopolku jonka päässä on matalin lintutorni jonka olen koskaan nähnyt, sekä nuotiopaikka ja laavu. Olimme kotona pakanneet reppuun evästä ja istuimmekin yli kaksi tuntia rantakalliolla tyhjentäen repun sisältöä. Lapset kahlasivat vedessä ja ruokkivat pikkukaloja leivänmurusilla. Touhua riitti kaikilla, eikä yhdestäkään suusta kuulunut kertaakaan, että täällä on tylsää. Meille aikuisille sunnuntaihuviksi riitti auringossa istuskelu ja kahvin hörppiminen. 

Alueella oli lasten riemuksi myös leikkipuisto johon jäimme retken lopuksi vielä hetkeksi leikkimään. Leikin lomassa kävimme heittämässä myös talviturkit vieressä virtaavaan Pyhäjokeen. Leirintäalueen yhteydessä on kesäisin auki myös kioski. 

Ulkopauha

Tänä kesänä minulla ei ole ollut paljon lomapäiviä joten illat ja vapaapäivät olen yrittänyt hyödyntää tehokkaasti ulkoilemalla ja retkeilemällä lähialueilla. Yksi tällainen iltaretki suuntautui taas merelle. Tällä kertaa meloimme ystäväni kanssa Ulkopauhan saareen jonne matkaa tuli Pikkulahden rannasta edestakaisin noin kymmenen kilometriä. 

Ulkopauhan rannat ovat kivikkoiset ja saarta ympäröi karikot. Saareen sanotaankin olevan haasteellista rantautua. Minun melontakaverini on kokenut meloja ja hän tuntee Raahen saariston hyvin. Hän tiesi hyvän kohdan mistä kannattaa Ulkopauhaan rantautua. Siitä huolimatta olin vähällä kaatua kajakista ylös noustessani ja housuni kastuivat melkein vyötäröön saakka. Onneksi keli oli lämmin, eikä märistä vaatteista ollut juuri haittaa. 

Saaressa pysähdyimme vain vähän aikaa. Tälläkin saarella on geokätkö joten minä kävin etsimässä sen ensitöikseni rantauduttuamme. Kurkistimme myös Raahen kalastajaseuran ylläpitämään autiotupaan  ja lueskelimme hetken vieraskirjaa. Saaressa on autiotuvan lisäksi nuotiopaikka ja puita löytyi liiteristä. Ulkohuussi löytyi myös mutta se oli niin huonokuntoisen näköinen ja polku umpeen kasvanut että lähempää tuttavuutta en halunnut huussin kanssa tehdä. 

Rimamöljä

Löysin tämän paikan ensimmäisen kerran jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ollessani kaverini kanssa uimassa Maivaperän rannassa. Lähdimme kävelemään rantoja pitkin kotiin ja ihmettelimme merenpohjaa joka oli täynnä lautoja. En silloin tiennyt minkä takia meressä on niin paljon lautoja, mutta jännältä paikka jo silloin pikkutyttöjen mielestä vaikutti. Olin jo unohtanut tämän rimamöljän, kun juhannuksen aikaan luin jutun Raahen saaristosta uusimmasta Retki-lehdestä. Yllätykseksi jutussa esiteltiin myös tämä mielenkiintoinen alue, jota ei varmaan edes kovin moni paikallinen tunne. 

Houkuttelin mieheni yöpyöräilylle juhannusyönä ja lähdimme etsimään Pirttiniemen rannasta muistini varassa kyseistä paikkaa.
Löysimme paikalle yllättävän seuraamalla rannassa kulkevaa luontopolkua. Luontopolkua ylläpitää Varvi-Välikylä kyläyhdistys. Polulle pääsee helposti Santaholman sahan takaa. Polku ei alkukesästä ole varmaankaan ollut kovin kovalla käytöllä, koska se oli paikoitellen lähes umpeen kasvanut ja korkean kasvillisuuden peitossa. Punkkeja on viime vuosina ollut Raahen alueellakin runsaasti joten punkkitarkastus oli myöhemmin aiheellista tehdä. Paikkaan pääsee tutustumaan myös mereltä päin esim. meloen.

Pirttiniemen rannassa on aikoinaan toiminut Santaholman saha ja rantoja on silloin korotettu sahauksesta ylijääneillä rimoilla. Rannassa ja vedessä on edelleen nähtävissä jäänteitä rimamöljistä, vaikka saha on lopettanut toimintansa kymmeniä vuosia sitten. Sahan rakennukset ovat moninpaikoin romahtaneet, mutta säilyneissä tiloissa toimii nykyisin ratsastuskoulu. 

Riisitunturi kesällä

Olimme muutaman viikko sitten juoksureissulla Kuusamossa ja kävimme samalla reissulla päiväretkellä Riisitunturilla. Minun aikaisempi kokemukseni Riisitunturista on viime talvelta. Silloin Riisitunturi oli valkoinen lumiparatiisi, tykkylumisine puineen. Riisitunturi on kaunis paikka kesälläkin ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen retkipaikka jokaisena neljänä vuoden aikana. Uskallan kuitenkin väittää, että kauneimmillaan Riisitunturi on talvella kun tykkylumi kuorruttaa maiseman satumaisee huntuunsa. 

Riisitunturin päälle menee helppokulkuinen polku, eikä nousu tunturin huipulle ei ole mistään kohdasta kovin jyrkkä. Matkaa parkkipaikalta huipulle tulee n.1.5-2km. Riisitunturilla olisi ollut pitempiäkin reittejä mutta meidän juoksusta kipeytyneille jaloille lyhin reittivaihtoehto riitti tuona päivänä aivan hyvin. 

Tässä vielä linkki edelliseen Riisitunturin juttuuni:  http://retkeillen.blogspot.fi/2016/02/riisitunturi.html

Melomassa

Teimme ystävän kanssa pienen iltaretken Raahen saaristoon. Vuokrasimme kajakkikaksikon Pikkulahden Palveluilta ja suuntasimme kajakin keulan mutkien kautta Ämmä-Äijän saarta kohti. Ämmä-Äijän saari koostuu kolmesta yhteen kasvaneesta saaresta, Ämmä, Äijä ja Iso-Soinin saarista. Saari on 650m pitkä ja 400m leveä. Saaressa on retkeilijöitä varten laavu ja wc, polttopuut löytyvät liiteristä.

Tällä kertaa emme kuitenkaan menneet laavulle saakka, vaan jäimme syömään eväitä ihanaan auringonpaisteeseen rantakiville. 

Emme kumpikaan olleet koskaan aikaisemmin meloneet kaksikolla ja meinasimmekin ensin vuokrata ns inkkarikanootin. Meidät kuitenkin houkuteltiin kokeilemaan kajakkikaksikkoa inkkarin sijaan. Tämmöisille puheliaille ystävyksille kaksikko oli todella loistava valinta, pysyimme koko ajan puhematkan päässä toisista. Omilla kajakeilla meloessa välimatka kaveriin saattaa välillä kasvaa pitkäksi ja silloin puhuminen on vaikeaa. Meille retkillä puhuminen on eväiden kanssa yksi tärkeimmistä asioista. :) 

Tämä reissu pitää ottaa pikimmiten uusiksi! Kesä ja meri, mitä sitä ihminen muuta hyvään lomaan tarvitsee. 

NUTS Karhunierros 53km

Oulangan luontokeskukselta  se alkoi, minun 53km pitkä tuskien taipaleeni kohti Rukaa. Talven aikana juoksukilometrejä ei liiemmin ollut kerääntynyt joten kisapäivänä ei ollut yllätys, että matkan teko tuntui välillä vähän raskaalta. Nilkkakipu vaivasi alkumatkan ja vaihtui sopivassa vaiheessa alkuviikolla alkaneeseen selkäkipuun. Pystyin kuitenkin juoksemaan rauhallista vauhtia ja nauttimaan Karhunkierroksen maisemista. 

Olin perehtynyt karttaan äärimmäisen huonosti ja oletin ensimmäisen huoltopisteen olevan n.24km kohdalla. Tarkoitus oli täyttää huollossa vesipullot ja tankata energiaa. Huoltopistettä ei kuitenkaan alkanut olettamassani kohdassa näkymään ja nesteet oli loppu viimeistä pisaraa myöten. Onneksi Kitkajoki virtasi vuolaana vieressä ja pelasti janoisen juoksijan läkähtymästä janoon.

Kisapäivä oli minulle tänä keväänä ensimmäinen lenkki vähän lämpimämmässä kelissä. Kroppa ei ollut tottunut juoksemaan lämpimässä ja minulla kului nestettä enemmän kuin missään muussa kisassa koskaan.  

En ollut aikaisemmin kulkenut väliä Oulangan luontokeskukselta Kitkajokivartta pitkin kohtaan, jossa Karhunkiierros yhtyy pieneen Karhunkierrokseen. Maisemat tuolla alkupätkällä oli kauniit ja kerkesin juostessa suunnitella vaellusreissua sille suunnalle. 

Myöskin väli Porontimajoki-Ruka oli minulle uutta maastoa. Vaikka vähäiseksi jäänyt kartan lukeminen olikin paljastanut minulle loppumatkalla olevan enempi korkeuskäyriä, yllätti reitin rankka loppu minut. Tiesin kyllä meneväni kisan maaliin saakka, mutta samalla minulla kypsyi päätös jättää NUTS Pallas-kisa ja Vaarojen Maraton väliin. Totesin mielessäni, että näihin kisoihin ei voi lähteä niin olemattomalla treenillä mitä minulla on takana. Se oli lauantain ajatus se, maanantaina sitten maksoin Vaarojen Maratonin osallistumisoikeuden. Nyt yritän hommata kimppakyytiä Pallakselle. Mitään en siis taaskaan oppinut reissulla. 

Konttainen ja Valtavaara olivat uskomattoman kauniita paikkoja. Molemmat paikat olin nähnyt aikaisemmin vain kuvissa. Valtavaaralle olen ollut menossa useamman kerran päiväretkelle mutta aina se retki on jäänyt tekemättä. Nyt olen Valtavaaran legendaarisen tuvan kuitenkin nähnyt omin silmin ulkoa päin. 

Sain juoksuseuraa ensimmäisen huoltopisteen jälkeen eräästä naisesta. Meidän askeleet sopivat hyvin yhteen ja niimpä me juoksimme koko loppumatkan yhdessä. Oli hieno hetki juosta käsikädessä maaliin. 

Tässä vielä linkki vuoden 2016 kisavideoon: 

https://www.youtube.com/watch?v=O9P7WWMgx9M

Hailuoto

Viime viikonloppuna oli kevään ensimmäinen ihanan lämmin päivä ja lähdimme lasten kanssa päiväretkelle Hailuotoon. Hailuoto on saari Oulun edustalla. Saareen pääsee autolautalla, hyvinä talvina myös jäätietä pitkin autolla. Lapsista lauttamatka on aina yhtä jännittävä. Autosta täytyy nousta mennen, tullen ja palatessa kannelle katsomaan maisemia. 

 Aloitimme retken ajamalla lauttarannasta saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Marjaniemestä lähtee perheen pienimmille sopiva retkeilyreitti Hannuksenlammelle, matkaa tulee n.2.5km yhteen suuntaan. Lammen läheisyydessä on laavu ja wc. Polttopuita laavulta löytyy yleensä aina. 

Aikaisempien reissujen pohjalta tiesimme odottaa vähän ennen laavua olevaa kosteampaa kohtaa. Tällä kertaa saimme kahlata viimeiset 500 metriä nilkkoja myöten vedessä kantaen 12-vuotiasta erityislasta reppuselässä. Aika hikistä hommaa, poika kun painaa jo yli 40kg. Pienemmät lapset oli kyllä reippaita, eikä kenkien kastuminen pilannut heidän retkifiilistään. 

Olen lasten kanssa retkeillessä huomannut lapsien innostuvan kovasti kun heille antaa omat kartat ja pistää heidät "suunnistus vastuuseen" jonon ensimmäiseksi. Meillä nuorinta lasta ei aina käveleminen huvittaisi retkillä, mutta hänelle antaa kartan ja pyytää seuraamaan opasteita, matka taittuu kuin itsestään. Kokoajan on jopa pieni kiire löytämään seuraava merkki ennen kuin muut hoksaavat sen.

Koitelinkoski Kiiminkijoella

Tänään vietimme leppoisaa vapaapäivää hyvän ystävän kanssa Koitelinkoskella. Aurinkoinen kevätsää oli saanut väkeä runsaasti liikkeelle. Kaikki nuotiopaikat olivat kovassa käytössä, mutta jokainen sai varmasti makkaransa paistettua. Meidän päivämme koostui hyvistä eväistä ja leppoisasta oleskelusta ilman turhaa kiirettä. 

Koitelinkoski on helppo koko perheen retkikohde Kiimingissä, n.25km päässä Oulusta. Alueella pystyy liikkumaan myös lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa. Tämä oli minulle kolmas reissu Koitelinkoskelle ja näin keväällä alue näytti erilaiselta kuin kesällä. Kiiminkijoki on tulvinut viimeviikkoina, mutta tulvat eivät näkyneet Koitelinkosken alueella.

Retkeilyä saaristossa

Meidän perheen suunnitelmissa oli lähteä  viettämään lauantaipäivää kylpylään mutta eihän tällaisella ilmalla ole mitään järkeä viettää aikaa sisätiloissa. Pakkasimme uimakamppeiden sijaan lauantaina ja sunnuntaina reppuun eväät ja suuntasimme kulkumme Raahen saaristoon. Lauantaina retkemme suuntautui Koninkariin. Matkaa Mikonkarin nokalta saareen tulee 750 metriä. Sunnuntaina menimme Ämmä-Äijän saareen johon matkaa tulee n. kilometrin verran. Molemmissa saarissa on laavut ja wc. 

Aika retkillä kului kuin siivillä ja kotiin ei olisi malttanut lähteä kumpanakaan päivänä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta noin -5 astetta. Ensi viikolla on neljän päivän pääsiäisloma. Jos kelit pysyy tällaisina ja jäätilanne hyvänä minut löytää varmimmin Raahen saaristosta. 

Sunnuntai iltana lähdin vielä yksin maastopyöräilemään jäälle. Tarkoitus oli käydä juomassa kahvit Koninkarissa mutta koska pyörä kulki tosi mukavasti moottorikelkan tekemää uraa pitkin ja Taskun Pooki näkyi niin houkuttelevana horisontissa,  päätin käydä syömässä eväsleivät sielä. Matkaa Koninkarista taskuun on reilut neljä kilometriä. Tämä oli kerrassaan ihana viikonloppu! 

Liukulumikenkäilyä Hummastinvaaralla

Tänään liukulumikenkäilimme ystävän kanssa Hummastinvaaran maastossa. Meidän retken tarkoitus oli  testata liukulumikenkiä ja olla päivä ulkona hyvässä seurassa. Koska meillä ei ollut väliä missä liikumme niin ehdotin muutaman geokätkön etsimistä. Kätköjä löytyi kolme ja se neljäs jäi vielä löytymättä ja mieltä vaivaamaan. Hummastinvaara on geokätköilijöille mukava alue retkeillä koska alueella on n. 25 kilometrin reitillä useita kymmeniä geokäköjä. 

Hummastinvaaran alueella on merkittyjä reittejä, 5km, 10km, 15km ja 25km reitit. Tänä talvena lunta on riittänyt sen verran paljon, että Hummastinvaaralle on vedetty myös perinteisen hiihtolatu. 

Hummastinvaaralla olen liikkunut  paljon juosten, maastopyöräillen ja ratsastaen. Olemme myös retkeilleet perheen kanssa  alueella usein. Kohde on meitä lähellä ja kun lähtee aina vähän eri kohdasta liikkeelle niin perheen pienimmille on aina jotain uutta nähtävää ja koettavaa. 

Testasin liukulumikenkiä nyt toista kertaa. Tosi mukava tapa liikkua talvisessa metsässä. Jopa siinä määrin mukavalta hommalta tuntui, että vähän jo rupesin miettimään omien liukulumikenkien hankkimista. Raahen alueella liukulumikenkiä voi vuokrata Pikkulahden Palveluilta. 

Hiihtoretki Raahen saaristossa

Meillä vietetään hiihtolomaa koko perheen voimin. Mitään suuria suunnitelmia meillä ei  ole lomalle. Mukava olla kotona ja harrastaa mukavia asioita. Lapset ovat vuorollaan menossa kuka minnekin. Meidän loma-aktiviteetit suuntautuvat tällä lomalla kotinurkille. 

Sunnuntai aamupäivänä lähdimme hiihtämään  merenjäälle. Parin huonon talven jälkeen väkeä riitti jäällä melkein tungokseen asti.  Suurin osa ihmisistä suuntasi matkansa Taskun saarikahvilaan, missä mekin kävimme juomassa kahvit. 

Raahen saarista löytyy muutamia geokätköjä, joista suurin osa on minulla vielä hakematta. Nyt viimein sain käytyä etsimässä muutaman saarikätkön. Ensimmäinen kätkö löytyi Taskun vanhasta Pooki-rakennuksesta. Paluumatkalla kiersimme vielä  Smittin saaren mistä löytyi seuraava kätkö. Miehen tehtäväksi jäi jututtaa kahta miestä rannassa, jotta minä sain etsiä kätköä kenenkään häiritsemättä. Kolmannen kätkön kävin etsimässä Ämmä-Äijän saaresta. Taskussa oli paljon väkeä, Smittissä ja Ämmä-Äijässä  oli rauhallisempaa. Laavujen nuotiopaikat oli molemmissa saarissa varattuja mutta se ei kätköjen etsimistä haitannut.

Raahen saaristo valittiin vuoden 2016 retkikohteeksi, eikä muuten suotta. Saaristo on uskomattoman upea, ja useista saarista löytyy laavu, ulkovessa, polttopuut yms. Saaret sijaitsevat kohtuullisen lähellä ja ne ovat helposti saavutettavissa. Kilpailun voitto on Raahelle todella hienoa mainosta ja toivottavasti se kannustaa kehittämään palveluita jatkossakin.

Riisitunturi

Riisitunturin kansallispuisto on ollut viimeaikoina paljon esillä eri medioissa. Tämän vuoden ensimmäisessä Retki-lehdessä oli juttua Riisitunturista. Kävimme samalla Korouoman  reissulla  myös pikareissun Riisitunturilla.  

Riisitunturilla meitä kiinnosti ennenkaikkea nähdä upeita tykkylumisia puita. Mitä ylemmäs tunturille kapusimme, sitä upeammalta puut näyttivät. Tunturin laelle vei hyvin tallattu polku ja meidän mukana raahaamat lumikengät meinasivat jäädä ihan käyttämättä. Hyvästä polusta huolimatta laitoimme lumikengät jalkaan ja teimme matkaa umpihangessa polun vieressä. 

Päästyämme tunturin laelle oli jo aika pimeä. Pidimme pienen evästauon ja alas tulimme otsalampun valossa. Reissu Riistunturille oli lyhyt ja toi auton mittariin reilut 140km lisää matkaa mutta siitä huolimatta reissu kannatti. Riisitunturi teki vaikutuksen. Uusi reissu sinne pitää vielä tehdä..