Lähiretkeilyä

Vanhempani harrastavat lintujen ruokkimista ja tarkkailua. Tänä talvena heidän ruokintapaikalla on vieraillut tiuhaan harvinaisempi talvehtija, ehkäpä hyvien herkkujen ansiosta. Kyseessä on kottarainen, josta paikallislehdessäkin oli pikku juttu. Kävinpä itsekin vanhemmillani bongailemassa, eikä kauaakaan tarvinnut keittiön ikkunan ääressä seurata, kun lintu tuli ruokailemaan. Lintu on vieraillut ruokintapaikalla jo pidempään, mutta Uuden Vuoden ilotulitusten jälkeen lintu oli muutaman päivän pois, mutta on nyt palannut. Lintu on jo aika rohkea. Vaikka en lintubongari olekaan, niin mielenkiintoista seurata luontoa joskus tälläkin tavalla.

Tyttäremme kummisetä toi tänään yllätyksenä kummitytölleen itse tekemänsä puukon. Puukko oli todella mieluinen lahja tytöllemme joka on innostunut retkeilystä. Silmät loistaen tyttö puukkoa ihaili ja pitihän meidän pakata eväät reppuun ja lähteä kodalle makkaran paistoon. 

Kodalla lapset saivat vuolla omilla puukoilla makkaratikkuja ja sytykkeitä nuotioon. Vuoleminen olikin lasten mielestä retkellä mukavinta puuhaa eväiden syönnin lisäksi. Tälle kodalle oli autolta kävelymatkaa n. 300 metriä. Kävelymatkan lyhyys yllätti varsinkin nuorimman lapsemme iloisesti. Hyvä retki on lasten kanssa siellä missä eväät syödään. 

Joulupukki toi tänä jouluna useammankin uuden puukon perheeseemme. Oikeanpuoleisimpana tyttäremme kummisedältään saama puukko. Toinen puukko oikealta on minun retkipuukko ja saman miehen tekemä. Toinen puukko vasemmalta on poikamme ristiäslahja, vajaa seitsemän vuoden takaa. Jokaisen makkaranpaistajan piti tänään saada vuolla oma makkaratikku omalla puukolla :)

Pakkaspäivien viettoa

Polkujuoksua hiihtomajan maastossa. Keskitalven aurinko ei nouse kovin korkealle

Pakkanen on paukutellut jo muutaman päivän ajan mukavissa lukemissa. Lenkille lähtiessä vaatetta saa pukea päälle aika kasan jotta tarkenee juosta. Pakkasella juostessa tykkään laittaa tuubihuivin kasvojen eteen lämmittämään hengitystä. Merinovillainen alusasu on osoittautunut varsin hyväksi hankinnaksi.

Viimeistä lomapäivää ollaan vietetty kotona rennosti oleskellen. Minä olen keskittynyt lukemaan vanhoja Retki-lehtiä ja retkeilykirjoja, joita kirjastosta löytyy tosi hyvin. Pakkaspäivinä on hyvää aikaa suunnitella uusia reissuja. Tyttären kanssa suunnittelemme jotain yhden yön kestävää reissua. Hänellä on kova hinku päästä mukaan vaeltamaan. Meillä on hänelle nyt etsinnässä oma rinkka/reppu. Kovin isoa taakkaa hän ei vielä omilla harteillaan jaksa kantaa mutta täytyyhän tomeralla retkeilijällä oma kantolaite olla. :)

                   Jään ääniä

Pieni Karhunkierros perheen kanssa

Meidän perheessä retkeily on lähinnä vanhempien ja nuorempien lasten harrastus. Kaksi teini-ikäistä ei enään kovin innokkaasti haluaisi osallistua perheen yhteisille retkille, mutta onneksi aina joskus hekin innostuvat (pienellä painostuksella) lähtemään meidän muiden mukaan retkille. 

Päivä jolloin olimme Pienellä Karhunkierroksella oli kaunis ja viimeisiä syksyn lämpimiä päiviä. Kävellessä tarkeni olla t-paita päällä. Aurinko paistoi ja kultasi ruskamaisemaa entisestään. Koska oli jo syyskuun puoliväli, itikoista ei ollut enään kiusaa. Syyskuu onkin monesti säiden ja itikoiden puolesta mahtavaa aikaa retkeillä. 

Isommat lapset ovat kovakuntoisia ja he menivätkin välillä pitkiä aikoja edellä kahdestaan. Me vanhemmat tulimme nuoremman tytön kanssa hitaammin jäljessä. Sovimme taukopaikat missä yhdessä paistettiin makkaraa ja syötiin muita eväitä. 

Pienellä Karhunkierroksella näkee  12km matkalla uskomattoman paljon erilaista luontoa. Olenkin sanonut sellaisille ihmisille jotka sanovat etteivät ole luontoihmisiä, että kannattaa käydä Pieni Karhunkierros. Jos senkään jälkeen luonnossa olo ei kiinnosta, tietää varmasti että luonto ei ole se oma juttu. Meidän perheen kohdalla kaikki tykkäsivät reissusta ja maisemista.

Käytimme Pieneen Karhunkierrokseen käytännössä koko päivän. Taukopaikkoja on matkalla paljon. Pysähdyimme parin kilometrin välein pikkutauoille, joiden lisäksi pidimme matkan aikana kaksi pitempää evästaukoa. Maisemia pysähdyttiin ihailemaan, sekä valokuvaamaan vähän väliä. Nuorimmaista ajatellen pidimme juoma- ja napostelutaukoja sopivin väliajoin. 12km pienille jaloille on pitkä matka, varsinkin kun ottaa huomioon korkeuserot mitä reitillä on. Nuorin mukana olleista lapsista sanoikin jossain vähän ennen Jyrävää, että kyllä tässä on tullut jo yhden jaksamisen verran käveltyä. Tarkoitti sitä, että nyt olisi parempi saada vähän jotakin syötävää jo suuhun. 

Pieni karhunkierros on mahtava reitti monipuolisine maisemineen. Siellä jaksaa pienempikin vaeltaja mukana, kunhan varaa aikaa ja evästä matkaan riittävästi.

Pallas-Hetta

Pääsin viime kesänä elämäni ensimmäistä kertaa tuntureihin. Vietin Hetta - Pallas tuntureissa yhden ikimuistoisen päivän. Maisemat ja matka olisi mukava kokea uudestaan useamman päivän retkellä. Tämä ensimmäinen tutustumiseni oli Hetta - Pallas ultrajuoksu, matkaa tuli yhteensä 55km.

Harrastan juoksua ja retkeilyä ja kun hyvä juoksukaverini houkutteli mukaan tapahtumaan, innostuin tilaisuudesta päästä yhdistämään nämä kaksi harrastusta lapin upeissa maisemissa.

Keli oli sopiva. Välillä paistoi ja välillä oli pilvisempää. Lämpötila sopiva liikunnan harrastamiseen. Reitti vei seitsemän tunturin yli.

Vaikka tapahtumassa juostaan numerolappu rinnassa, matka on niin pitkä, ettei siinä kilpailla (ainakaan minun tasollani) kuin itseään vastaan. Ainoa tavoite maalinpääsy. Niinpä upeita maisemia ehti kuvata ja nauttia matkasta. Samalla pääsi juttelemaan toisten osallistujien kanssa.

Matkan varrella oli monenlaista maastoa.
Väsyneillä jaloilla sai olla tarkkana, että pysyi pystyssä loppumattomilta tuntuneissa ylä- ja alamäkien kivikoissa.

Karun kaunis kansallispuistomaisema näyttäytyy hyvin viereisessä kuvassa.

Taivaskeron huippu, Huipulla oleva muistolaatta kertoo, että tällä paikalla on sytytetty 6.7.1952 Helsingin olympiatuli. 

Saariselkä

Muutama kuva viime syksyn Saariselän reissulta... 

Lättykestit Myllykoskella

Blogin alkuun muutama reissu viime vuodelta...

Myllykoski on paikannimenä todella yleinen. Sellainen tuntuu löytyvän vähän joka kunnasta. Tämä Vihannin Läntisrannalla oleva Myllykoski olikin kolmas tai neljäs jossa kävin viime vuonna. Läntisrannalla on kunnostettu viime vuosina luontopolkuja. Kävelymatkaa p-paikalta Myllykoskelle tuli noin kaksi kilometriä. 

Menomatkalla reitti oli hyvin merkitty ja helppo kulkea. Matkan varrella oli iso kivi joka innosti lapset kiipeilemään. Saimme kuitenkin houkuteltua lapset lätyillä jatkamaan vielä matkaa. Lätyt maistuikin perille päästyämme niin pienille kuin isoille retkeilijöille. Autolle palasimme reitin toista puolta. Tämä osa reitistä oli selvästi vähemmän käytetty. Polku oli välillä hieman hukassa, mutta löysimme kuitenkin puista merkityn reitin. Tämä ongelma korjaantuu kun yhä useammat retkeilijät käyvät ahkerasti Myllykoskella. 

Myllykoskella lapsilla riitti mielenkiintoista tekemistä. Kun lätyt oli saatu syötyä, puron yli olevalla sillalla oli kiva juosta Myös astioiden tiskaaminen purossa on aina yhtä mukavaa. Jostain syystä tiskaaminen on huomattavasti mukavampaa kylmässä purovedessä kuin kotona.

Lapsillamme on metsässä tapana kerätä katkenneita oksia. Oksia on mukava käyttää kävelykeppeinä, pyssyinä ja millon minäkin leluna. Välillä keppejä kertyy mukaan niin paljon, että vanhempien on autettava kantamissa. 

Tästä se alkaa

Olen pitkään haaveillut retkeilyaiheisen blogin aloittamista "omana päiväkirjana". Viime vuosina on tullut retkeiltyä paljon, sen jälkeen kun tajusin luonnossa liikkumisen ihanuuden. Useimmiten retket ovat lyhyitä päiväretkiä, mutta välillä on aikaa irrottautua vähän pidemmillekkin retkille. Toisinaan retket onnistuvat hyvin, mutta aina ei kaikki mene putkeen. Monenlaisia kommelluksia on reissuilla sattunut, kaikesta on kuitenkin oppia otettu. Retkiä on mukava jälkeenpäin muistella ja sitä tarkoitusta varten tämä blogi onkin syntynyt. 

Retkeilemme usein perheen kanssa, lapsista retkellä on parasta kun saa kiipeillä puissa, kerätä keppejä ja yllätys yllätys, syödä eväitä. Haluaisinkin omien lapsiemme oppivan nauttimaan luonnosta.

Tässä blogissa tulen kertomaan myös yhteisistä reissuista hyvän ystäväni kanssa. Otamme paljon kuvia, ja teemme mukavia retkiä eri paikkoihin. Pakkaamme usein hyvät eväät mukaan ja nautimme luonnon rauhasta milloin missäkin.

Luonnossa harrastan retkeilyn lisäksi geokätköilyä, juoksua, maastopyöräilyä ja hiihtoa. Näiden muiden luonnossa itseäni liikuttavien harrastusten ansiosta olenkin löytänyt monia mukavia retkipaikkoja. Myös geokätköilyä ja luonnossa urheilua harrastan yhdessä ystävieni kanssa.

Tämän vuoden ensimmäinen kävelyretki yhdessä hyvän ystäväni kanssa suuntautui merenrantaan kuvaamaan. Joulun aikaan täällä oli kova tuuli, vesi oli korkealla ja laineet löivät rannan puihin ja pajukoihin. Pakkanen jäädytti meriveden kiinni oksiin ja upea jäätaide oli valmis. 

Blogi tulee varmasti hakemaan muotoaan vielä pitkään. Kiva kun löysit tänne, otan mielelläni vinkkejä vastaan.